Expression is louder than words!

Aihe: Skavabälen pojat - Kirjoittaja: Alina Imran - 27.02.2019

Expression is louder than words!
Let us first take a moment to appreciate the very noble Google Translate, that has played a
pivotal part in ‘Survival in Jyväskylä as a Foreigner 101’! We could sit here and dwell upon the
inconveniences that present themselves in the form of language or we can simply appreciate
the bliss of living in a culturally rich backdrop, that is yet to be influenced by external pressure.
One such cultural platform is the local theater scene in the city, with which I have encountered
a chance to further the belief that Art speaks a universal language!
With just a few days remaining till the premiere of the next production, Skavabölen pojat (The
boys of Skavaböle), the ambience within the Jyväskylän Huoneteatteri (The Theater Room)
exhibits a sense of calm, on a Thursday afternoon. With its rustic and somber interior, hidden
underneath one of the busiest localities in the city, the location adds to the theater’s ‘cult-like’
appeal. With absolutely zero background in Finnish Theater, I am welcomed by a familiar
language of the Art world; passion.
The new production, premiering on the 2 nd of March, is said to be a tragic comedy, directed by
Matti Tolvanen, which revolves around a brotherhood that experiences its fair share of turmoil
and growth. Without giving away much details of the plot, I am invited to experience the
performance first-hand, without subtitles of course! Lucky for me that language isn’t the only
mode of communication when it comes to theater, as I am eager to dive into the world of
performing arts and witness expression as a language!
Alina Imran


HUONETEATTERI TETTILÄISEN SILMIN

Aihe: - Kirjoittaja: Julia Väisänen - 28.11.2018

Täällä kirjoittelee nyt neljä päivää Huoneteatterilla TET-harjoittelussa ollut ysiluokkalainen. Meno teatterilla on ollut melko rauhallista ensi viikolla koittavasta ensi-illasta huolimatta. Kyseessä on näytelmän Maanalainen armeija iskee jälleen ensi-ilta, ja myös minä olen päässyt kurkistamaan kulissien taakse ja näkemään esimerkiksi mitä rekvisiittaa tuohon näytelmään tarvitaan. Ja olenpahan päässyt rekvisiittaa itsekin valmistamaan, ja tekemistä on kyllä riittänyt. Näytelmään olemme valmistaneet vaikka sun millaista tavaraa, aina käsikranaatista kultaiseen paraatikeppiin, ja olen oppinut hurjasti uutta – muun muassa kuinka tehdä sikareita sikarilaatikkoon. Paljonhan täällä uutta oppii joka päivä, sillä aina on olemassa erilaista hommaa ja erilaisia haasteita, eikä yksikään päivä ole ollut samanlainen kuin edellinen. Onneksi ilmapiiri on niin hyvä, että apua on saatavilla helposti, jos ja kun sitä tarvitsee.

Ensi viikollahan se kiire vasta alkaa; olen tavallaan kiitollinen, että harjoitteluviikkoni osui juuri tähän ajankohtaan, kun teatterilla ei ole vielä täysi häslinki päällä. Tietystihän tälläkin viikolla on riittänyt tekemistä, mutta luulenpa, että ensi viikko tulee olemaan huomattavasti enemmän täynnä puuhaa ensi-illan ansiosta.  

Onhan täällä teatterilla paljon muutakin koettavaa kuin tarpeiston valmistaminen – uusia ihmisiä tulee ja menee joka päivä, asiakkaat käyvät kyselemässä pukuvuokraamosta asuja mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin, lähestyvän ensi-illan lavasteet nousevat pystyyn huimaa vauhtia ja kaiken hommailun lomassa ehtii kuunnella muiden välillä aika lennokkaita mutta aina niin hauskoja juttujakin.

Teatterin väki on todella mukava, vaikka olen tavannut siitä ainoastaan pienen murto-osan. Tapaamani ihmiset tulevat keskenään hyvin toimeen ja hommaa riittää kaikille – kukaan ei onneksi ole saanut hermoromahdusta. Ainakaan vielä.

Vaikka itse en teatterielämästä paljon vielä ymmärrä, on tämä harjoittelujakso avannut silmiä melkoisesti – ja nimenomaan hyvällä tavalla. Olen ymmärtänyt, että toimiakseen teatteri tarvitsee monia eri alojen osaajia ja osaajilta intohimoa töihin, joita teatterin hyväksi tekee. On ollut mielenkiintoista päästä seuraamaan teatterin arkea varsinkin näin ensi-illan lähestyessä ja saada jonkinlainen kuva siitä, mitä kulissien takana tapahtuukaan – vaikkakin olen tuosta kuvasta nähnyt vain pienen osan, en ole kertaakaan katunut harjoittelupaikkani valintaa.


Myyttinen tuottaja

Aihe: Ilias, Odysseia ja koko Kreikan mytologi - Kirjoittaja: Jenna Rauvala - 28.01.2017

Viime viikonloppuna Huoneteatterin katsomossa päästiin jälleen todistamaan päättömän tiukkaa ajoa, kun viime syyskauden menestyskomedia Ilias, Odysseia ja koko Kreikan mytologia 99 minuutissa tai alle starttasi vihdoin kevään näytöskautensa. Tämän salakavalasti sivistävän hupailun luomisprosessiin on osallistunut suuri joukko teatterin eri osa-alueiden taitureita ja valtava määrä taustatyötä verhoutuu kaikkiin lavalla ja katsomossa koettaviin asioihin ja esineisiin. Lähestulkoon täysin yleisön katseilta piiloutuu muun muassa tuottajan tekemä työ, eikä hänen toimenkuvansa useimmille tavan katsojille kovin tuttu olekaan. Näytelmän tuottaja Iitu Heilimo tunnistaa ilmiön.

- Kyllä se usein on niin, että jos sanon ihmisille, että ”Moi, olen tuottaja”, niin se ei monille kerro vielä hirveästi mitään. Saattaahan se joskus tuntua tavallaan vähän epäreilultakin, että oma työ on katsojille ikäänkuin ”näkymätöntä”, mutta edellisessä ammatissani toimiessani olen ehtinyt tulla sinuiksi sellaisten tuntemusten kanssa.

 

Iitu Heilimo reality-sarjan kuvauksissa vuonna 2012.

 

Heilimo on aikaisemmalta koulutukseltaan elokuva- ja tv-alan tuotannon assistentti. Hän on ennen Antiikin myyttien maailmaan sukeltamistaan ollut tuottamassa niin lyhyitä, kuin koko illan leffojakin, sekä draama- ja tosi-tv –sarjoja. Nykyisin hän työskentelee Kuurojen Palvelusäätiöllä viittomakielen ohjaajana.

- Vaikka tuottajan tehtävät ja päivätyöni vaikeasti kehitysvammaisten asiakkaiden avustamisen parissa ovatkin keskenään kovin erilaisia, molemmissa tehtävissä maltti on valttia, kärsivällisyyttä täytyy löytyä ja sitä myös oppii koko ajan lisää, Heilimo summaa eri osaamisalueitaan yhdistäviä tekijöitä.

 

Tuottaja, toiselta nimeltään jokapaikanhöylä

Tuottajan moninaisista työtehtävistä ensisijaisimpiin lukeutuvat tuotannon aikatauluttaminen, budjetin hallinta, kaikenlaisten ongelmatilanteiden ratkominen, sekä hyvin usein myös viestintä ja promootio. Tuottaja on se henkilö, joka pitää kaikki produktion langat käsissään ja toimii linkkinä tuotannossa mukana olevien toimijoiden välillä, sekä huolehtii työryhmän sisäisestä tehtävien jaosta.

Iitu Heilimon mukaan tuottajan toimenkuva ja työtehtävät vaihtelevat paljon eri tuotantojen välillä niiden sisällöstä riippuen: Elokuva, tv ja teatteri tuotantoprosesseineen ja resursseineen ovat kotoisin täysin eri maailmoista. Esimerkiksi harrastajateatterituotannoissa työskentelylle ominaista on niin kutsuttu yhteistoiminnallisuus, jolloin esimerkiksi juuri tuotannolliset tehtävät jakautuvat monesti useiden eri työryhmäläisten kesken. Tässä kohtaa tuottajalle luonteenomaiselle delegoinnin jalolle taidolle on tilausta, ja hyvä tuottaja osaakin huomioida jokaisen työryhmäläisen oman henkilökohtaisen taitotason ja etenkin sen, millaisten asioiden parissa työskentelystä kukin nauttii.

Kaiken muun ohella iso siivu tuottajan tekemästä työstä koostuu tiiviistä ja vuorovaikutteisesta työskentelystä ohjaajan kanssa. Heilimon mukaan tässä yhteistyössä ensisijaisen tärkeää on se, että ohjaajan ja tuottajan välinen kommunikaatio on sujuvaa ja heidän välinen suhteensa sellainen, että ohjaaja pystyy luovuttamaan tuottajalle vastuuta erilaisista tehtävistä ja luottamaan siihen, että toimeksiannot tulevat hoidetuiksi.

- On ollut erittäin mukavaa ja mielenkiintoista päästä työskentelemään Antti Viitamäen kaltaisen teatterin ammattilaisen kanssa. Hän on kyennyt selkiyttämään monia minua askarruttaneita seikkoja ja opastamaan minua asioissa, jotka ovat vielä olleet uusia ja outoja. Arvostan Antin tapaa puhua rohkeasti ja selkeästi siitä miten hän toivoisi asioita toteutettavan.

 

Muinaiset tarut, ihka uudet haasteet ja opit

Kuten aiemmin todettiin, on Iitu Heilimo ehtinyt männä vuosina tuottamaan jos jonkinmoista viihdykettä elokuvien ja tv:n ystäville. Myös teatteria ennestäänkin puuhastelleelle Heilimolle Ilias, Odysseia ja koko Kreikan mytologia 99 minuutissa tai alle on kuitenkin ensimmäinen teatteriproduktio tuottajan ominaisuudessa. Kun tulee puhe uuden aluevaltauksen mukanaan tuomista haasteista, tunnustaa hän, että uutena huoneteatterilaisena isoon vastuutehtävään astuminen oli aluksi melko jännittävää ja haastavaa, mutta hyvin pian talon toimintatavat ja muut työryhmäläisetkin tulivat hänelle tutuiksi yhdessä tekemisen ja oppimisen kautta.

- Hieman yllättäen tämän proggiksen aikana kohdalle osuneista haasteista suurimmaksi ja sitkaimmaksi osoittautui rullilla kulkevan valkoisen tussitaulun metsästäminen. Lopulta päädyimme itse väkertämään haluamamme valkotaulun parista sopivaksi todetusta osasesta, hän naurahtaa.

Näytelmä on vaatinut ilmaisunsa tueksi valtavan määrän tarpeistoa, ja on siten työllistänyt tuottajaa monenlaisten hankintojen tekemisen, sekä näytöskaudella tarpeiston kunnosta huolehtimisen merkeissä. Heilimo kertoo päässeensä toteuttamaan myös taiteellista puoltaan esimerkiksi tarpeiston valmistuksessa avustaessaan, sekä selvitellessään vaikkapa sitä, minkä näköisiä kypäriä tulee askarrella troijalaisille ja kreikkalaisille antiikin sotureille.

 

Tuottajan illat venyvät toisinaan pitkiksi: Iitu Heilimo maalaamassa antiikin aikaista mattoa. Näytelmän tarpeistotiimin kommelteluista voit lukea lisää täältä http://www.huoneteatteri.fi/blogi.php?id=97.

 

Heilimo on saanut huomata, että  tuottajan tehtävä harrastajateatterissa raskaan kokopäivätyön ohella on hurjan iso pala haukattavaksi ja tehtäviä jakaessaan tuottajan on hyvä opetella arvioimaan myös omaa jaksamistaan. Onnekseen hän tuli kuitenkin huomanneeksi myös sen, että juuri harrastajateatterin yhteistoiminnallisuus on mahdollistanut halukkaiden auttajien on löytämisen myös tuotannollisiin tehtäviin. Tärkein tämän näytelmän tuotantoprosessista hänen saamansa oppi onkin ollut se, että aivan kuten ohjaajan on pystyttävä antamaan luottotehtäviä tuottajalle, täytyy tuottajan myös opetella luottamaan muihin työryhmäläisiin ja apujoukkoihin, sekä jakamaan näiden kanssa osa työtaakastaan.

- Onpahan tähän proggikseen saatu apuja varsin yllättäviltäkin tahoilta, esimerkiksi eräs reipas kolmevuotias on ollut avustamassa meitä lavasteiden koristelussa, ja se on aivan mahtavaa! Heilimo kertoo hymyillen.

 

Hyvä paha tuottaja

Ensimmäistä näytelmää tuottaessaan Iitu Heilimon käsitystä tuottajana toimimisesta on laajentanut täysin uudenlaiseen ryhmädynamiikkaan tutustuminen, jossa sijaa jyrkille työryhmän sisäisille hierarkioille ei juurikaan ole.

- Jo se, että tämän proggiksen parissa puuhastelu on meille kaikille harrastustoimintaa, muuttaa työskentelyn luonnetta valtavasti ja tekee siitä paljon rennompaa ammattilaistuotantoihin verrattuna. Elokuva- ja tv-alalla tuottaja on produktion työryhmähierarkiassa se kaikkein ylin henkilö, joka sanoo viimeisen sanan, kun taas täällä teatterilla me kaikki olemme omista vastuualueistamme huolimatta kavereita keskenämme. Aiemman ”päänatseilun” sijaan minun on täytynyt opetella hölläämään ja omaksua uusi tapa toimia tuottajana, Heilimo kertoo.

Tuottajan työlle luonteenomaista lieneekin ikuinen tasapainottelu tiukan kurinpitäjän ja innoittavan mahdollistajan roolien välillä. Budjettia ja aikatauluja suunnitellessaan, ja laadituissa raameissa pitäytymisestä huolehtiessaan joutuu tuottaja sietämään alituiseen häntä joka nurkan takana vaanivaa ”ilonpilaajafiilistä”.

- Toisinaan joudun tyrmäämään toisten hienoja ja taiteellisia visioita, mutta toisaalta tiukan budjetin ehdoilla liikuskelu voi joskus kirvoittaa esiin yllättäviä, luovia ja ainutlaatuisia toteutusratkaisuja. Onneksi tässä proggiksessa osa niistä aluksi järjettömän ja suuruudenvimmaisenkin kuuloisista ideoista saatiin kuitenkin lopulta toteutettua, ja niiden hedelmät ovat nyt nähtävissä lavalla, Heilimo iloitsee.

Myyttisen kirstunvartijan ja tiukan aikataulunipottajan stereotypia seuraa tuottajaa alinomaan, ja kulttuuri- ja viihdealan toimijoiden keskuudessa onkin usein tapana vitsailla, että tuottajalla on pelkkää mustaa sielussaan. Tämän kuullessaan Iitu Heilimo repeää nauruun.

- Enpä ole tuollaista koskaan aiemmin kuullut, mutta se varmaan selittäisi monia asioita! Itsehän ainakin osaan kyllä joskus olla todellinen tiukkapipo, mutta hyvin nopeasti sain huomata, että sellainen lähestymistapa ei harrastajateatterissa ole välttämättä aina tarkoituksenmukainen, vaikka napakasta luonteesta on näissäkin hommissa hyötyä, jotta ihmisiin saisi liikettä ja asioita etenemään. Eli kyllä mustuutta löytyy minunkin sielustani, mutta sitäkin pitää osata taidokkaasti säädellä aina tilanteen mukaan, jotta harrastus säilyisi kaikille tekijöilleen mukavana puuhana. Loppujen lopuksi kyky tulla toimeen ja työskennellä erilaisten ihmisten kanssa, sekä tietynlainen nöyryys kuuluvat kuitenkin ehdottomasti aina hyvän tuottajan ominaisuusrepertuaariin, hän summaa.

 

Ilias, Odysseia ja koko Kreikan mytologia 99 minuutissa tai alle –esitykset jatkuvat Jyväskylän Huoneteatterissa 19.2. asti. Tarkemmat esitysaikataulut ja liput löydät täältä http://www.huoneteatteri.fi/toiminta.php?sivu=Liput.

 


Muokattu: 2017-01-28

 


<-- Uudemmat merkinnät - Vanhemmat merkinnät -->