(Elomme päivät)
2-osainen näytelmä
ENSI-ILTA 29.9.1962
Käsikirjoitus: Leonid Andrejev
Suomennos: Jussi Tiinus
Sovitus: Emmi Jurkka
Ohjaus: Kalle Holmberg
SLAAVILAISEN TUOKION PUOLESTA
Kun Huoneteatteri etsii välitöntä kosketusta yleisöön, on sen löydettävä herkkä työase: tunnelma. Tuo intiimissä ilmapiirissä soljuva atmosfääri on tarjolla venäläisessä taidemaailmassa, jossa siitä on muotoutunut surumielinen teema: slaavilainen impromtu. Siitä huokuu synkkäöinen voima ja selittämätön kaipaus. Usein sen tavoittaa pienessä kansanlaulussa, usein se vallitsee Musorgskin melodiikkaa ja Repinin sivellintä. Kirjallisuudessa sen painopiste heilahtelee Tsehovin novelleissa ja sivuaa tuntuvasti myös herkkähermoisen aikalaisen Leonid Andrejevin tuotantoa.
Andrejev on tyypillinen tunnelmamystikko, joka ponnisti kaoottisen, sisäisesti kärsivän Venäjänmaan povesta ja ajoi runoratsunsa kärsivin kannuksin keskelle tsaarivallan sosiaalisia taisteluja. Andrejev näki kaikessa toivottomuutta ja pimeyttä. Hän kirjoitti proosaa ja näytelmiä impressionistin tulikynällä, kallistui viimein vallankumoukseen ja näki anarkiassaan ihmisen ainoastaan sokeiden jumalien leikkikaluna.
"Elomme päivät" ilmestyi vuonna 1908 ja se lienee Andrejevin eniten esitetty näytelmä Suomessa. Sävyltään se on kirjava, mutta samalla puhdas ja välitön. "Elomme päivissä" Andrejev on puhdistanut pensselinsä ja maalannut laveasti ilman kiirettä, tunnelmia ja ihmisiä, venäläisen dramatiikan varsin tyypillisenä edustajana. "Ylioppilaan rakkaus" on sovitus tästä laajasta teksistä; sen on Emmi Jurkka taitavasti pelkistänyt intiimiin ympäristöön.
- Kalle Holmberg -
ROOLEISSA:
Evdokia Antonovna: Lahja Huuska
Olga Nikolajevna, hänen tyttärensä: Anna-Kaisa Rummakko
Nikolai Gluhovtsev, ylioppilas: Kari Paju
Onufrij, ylioppilas: Seppo Oravuo
Mironov, aliluutnantti: Matti Rantatalo
