ENSI-ILTA 22.3.1997
Käsikirjoitus: Ariel Dorfman
Ohjaus ja sovitus: Anne Saastamoinen
Puvustus: Liisa Eskola
Lavastus: Työryhmä
Valosuunnittelu: Johanna Tirronen
Äänisuunnittelu: Anne Saastamoinen
Tekniikka: Työryhmä
Ariel Dorfmanin näytelmä "Tyttö ja kuolema" on saanut nimensä Schubertin samannimisestä kvartetosta, jolla on tarinan henkilöille tärkeä, menneeseen liittyvä merkitys. Minun "sovittavissa käsissäni" näytelmän nimi muuttui, siitä tuli On aika soittaa Schubertia. Aika on nykyinen, paikka maa, joka voisi olla mikä tahansa maa, joka on suonut itselleen demokraattisen hallinnon pitkän diktatuurin jälkeen. Mies, jonka auto menee rikki, saa kyydin kotiin ystävälliseltä muukalaiselta. Miehen vaimo uskoo tunnistavansa muukalaisen äänestä kiduttajansa vuosien takaa, ja sieppaa tämän vangikseen päättäen järjestää oikeudenkäynnin. Näin Ariel Dorfman kertoo näytelmän teemoista:
"Alkaessani kirjoittaa huomasin henkilöitteni yrittävän selvittää mm. seuraavia kysymyksiä: Kuinka kidutuksiin osallistuneet ja niiden uhrit voivat elää rinnan samassa maassa? Kuinka päästä totuuteen, jos valehtelemisesta on tullut tapa? Kuinka pidämme elossa menneisyyden joutumatta sen vangiksi? Onko väkivalta vältettävissä kaikissa olosuhteissa? Kuinka muisti harhauttaa, suojelee ja opastaa meitä? Ja kuinka syyllisiä me kaikki olemme? Tunsin, että Tyttö ja kuolema liittyi haaveeseen, jota olin hellinyt pitkän aikaa: kirjoittaa nykypäivän aristotelinen tragedia, taideteos jotka voisi auttaa yhteisöä puhdistautumaan säälin ja kauhun kautta. Ehkä pohdimme maailman paulinoja, gerardoja, robertoja ja tunnemme yhteistä kipua heidän kanssaan. Se voi hyvinkin olla väreilevä inhimillisyyden tila, jota kutsutaan tunnistamiseksi, sillaksi jakaantuneen maapallomme yli."
Tähän kutsuun yritämme vastata teatterin keinoin.
- Anne Saastamoinen -
ROOLEISSA:
Pauliina: Sirkka Penttinen
Pauliinan muistikuva: Mirva Mäkinen
Gerardo Escobar: Mikko Maasola
Roberto Miranda: Risto Sarvilinna
