ENSI-ILTA 24.9.1995
Daniel Defoen romaanista dramatisoinut: Hannu Waarala
Ohjaus: Jouni Salo
TEKSTIN YLEINEN KEHITYS
Aidon seikkailutarinan synnyttämä mielikuva, lukuelämys (kuten Daniel Defoen klassisen "Robinson Crusoe"), elää meissä omaa elämäänsä. Sillä on oma lapsuuden "viattomuuteen" ja spontaaniin uteliaisuuteen liittyvä, katoamaton merkityksensä.
Kun sitten vuosien kuluttua, tarttuu samaan tekstiin, havahtuen huomaa, kuinka kaikki onkin muuttunut ja viattomuus kadonnut. Robinson Crusoe vaikuttaa köykäiseltä tarinalta, jossa päähenkilön lähes kolmenkymmenen vuoden oleskelu autiolla saarella, eri kulttuurien ja rotujen parissa, ei ole opettanut päähenkilölle juuri mitään. Hän on yllättävän samanlainen, omahyväinen tyyppi, jonka kokemukset eivät ole juurikaan häntä muuttaneet. Eikö tässä ole vertauskuvaa länsimaisen ihmisen tilanteesta aivan riittävästi?
Juuri tässä piileekin Defoen tekstin ulottuvuus, joka on kiinnostavaa tällä hetkellä sekä tekstinä että dramaturgisena haasteena. Seikkailu johtaa inertiaan, sisäiseen jähmettymiseen - muuttumattomuuden kuolleeseen tilaan. Miten sellainen "paatuneisuus" voitaisiin välttää? Tässä ulottuvuudessa rasismin teemat ilmentymät ovat keskeisiä ajankohtaisaiheita, jotka hyppäävät silmille Defoen tekstiä lukiessa. Näiden "mielikuvien" käsittely on tänä päivänä tärkeää ja koskettaa syvästi meidän aikamme perusristiriitoja.
ESITYKSEN LUONTEESTA:
MYYTIN PURKAMINEN
Meidän uustulkintamme Robinsonin tarinaan lähtee siitä ajatuksesta, että jokainen nuori ihminen tekee oman "sisäisen robinsonadinsa", matkansa "nuorten nurkasta" yhteiskuntaan ja sosiaaliseen elämään. Kuinka moni ihminen joutuu luopumaan "unelmistaan" astuessaan aikuisten maailmaan?
Kun silmäilee nuorten ihmisten kirjoittamia runoja ja mielipidekirjoituksia, havaitsee että moni kuvittelee olevansa "saari" samassa mielessä kuin Robinson Crusoekin kuvitteli sanan eksistentiaalisella tasolla. Eli: Robinsonin tarinaan sisältyy ihmisten vuorovaikutukseen liittyvä teema, joka nousee meidän tulkinnassamme keskeiseksi aiheeksi.
Tyylilaji, jossa nämä ulottuvuudet voidaan realisoida, viittaavat absurdiin tragikomediaan. Lähtökohtamme on siis käydä takajalasta kiinni Robinson-myyttiin niin että myytin tekonivelet naksuvat!
ESITYSKESKEINEN TEATTERI
Näytelmässä on neljä näyttelijää, neljä perushahmoa: Robinson (Esa Anttila), Isä-psykiatri (Timo "Hyde" Hyytiäinen), Perjantai (Markku Keränen) sekä Robinsonin äiti (Tellervo).
Esitys etenee mielikuvin, vääristynein perspektiivein. Robinsonin näkökulmasta muut hahmot ovat aina ekspressionistisissa asetelmissa suhteessa häneen. Valot, äänet ja miljöön käyttö nousevat näin esityksessä keskeisiksi tekijöiksi.
Ihminen ei ole saari silloinkaan, kun uni koputtaa hänen silmäluomeaan!
-Hannu Waarala-
ROOLEISSA:
Robinson: Esa Anttila
Isä-psykiatri: Timo "Hyde" Hyytiäinen
Perjantai: Markku Keränen
Robinsonin äiti: Tellervo
