RYÖSTETTY KIELI

Jyväskylän Lyseon 150-vuotisjuhlamusikaali:
Ryöstetty kieli - kantaesitys 9.5.2008 klo 19

Käsikirjoitus ja ohjaus: Raili Kivelä
Sävellysten ja musiikin ohjaus: Elina Kallio
Visualisoinnin ohjaus: Hannele Enervi-Niemelä
Koreografioiden ja tanssin ohjaus: Kaisu Ikäheimo
kesto n. 2 tuntia

Kylän vanhin: "Jos ei ole kieltä, ei ole mitään."

Tänä vuonna maineikas Jyväskylän Lyseon lukio puhaltaa 150 kynttilää syntymäpäiväkakustaan. Juhlavuosi on mittava kokonaisuus tapahtumia ja yksi niistä on juhlamusikaali Ryöstetty kieli, joka tulee Huoneteatterin ohjelmistoon toukokuussa.

Musikaalia tekemässä on lähes 90 innokasta lyseolaista, lavallakin yli 60. Käsikirjoitus ja ohjaus ovat Raili Kivelän, mutta kaikki muu on oppilaiden itse tekemää. Musiikin kursseilla sävelletään ja kuvataiteen kursseilla puvustetaan sekä lavastetaan. Produktion ohessa muutama opiskelija opiskelee myös tuottamista ja Huoneteatteri kouluttaa väkeä teatteritekniikkaan. Näyttämötyöskentely tulee varmasti kaikille tutuksi kevään aikana.

Sulosävelin laulavalta ja reippaasti riimittelevältä Laulavaisten perheeltä on ryöstetty vanha esiäideiltä peritty kielilipas. Sen jäljillä Lyseumin Reippaat pojat (todellisuudessa Reippaiden poikien lippukunta perustettiin lyseossa 90 vuotta sitten), Harjun väki, Kattilan viekkaat veljet ja monet muut hahmot seikkailevat ympäri maailmaa kohdaten niin vaikeuksia kuin rakkauttakin. Vääriin käsiin joutuessaan lipas aiheuttaa hankaluuksia sen ryöstäneille ja surua sen menettäneille. Ryöstettyä kieltä metsästäessä kaikille valkenee oman äidinkielen merkitys ja tärkeys jokapäiväisessä elämässä.

Suomalaisille äidinkieli on hyvin tärkeä. Koska Lyseo antoi ensimmäisenä suomenkielistä opetusta maassamme, on äidinkieli ja ihmisen suhde kieleen lyseon juhlavuoden teemana. Lyseolaisia se koskettaa myös Afrikasta käsin, sillä kumppanuuskoulumme Wend Manegdan oppilaat Burkina Fasossa kamppailevat saadakseen opetusta omalla äidinkielellään, heimokielellä. Siksi musikaalin tuotto lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen eli heimokielien opetuksen tukemiseen.

Näytelmä pohtii kasvamista ja aikuistumista, ympäröivän todellisuuden hyväksymistä, omien ja muiden arvojen löytämistä ja ymmärtämistä.

Kaaleppi: "Jokainen saa taablata tyylillään
ja puhua just sitä kieltä, jota sydän pumppaa."

Saini Häkkinen, Hilla Hoskonen, Maritta Manner,
tuottajaopiskelijat