ENSI-ILTA 19.3.1988
Ohjaus: Timo Harakka
Sovitus ja suunnittelu: Timo Harakka ja Jari Hietanen
Valot + ääni: Tuomas Lapinmäki ja Matti Pasi
Musiikki säv.: Ari Taskinen
Musiikki es.: The Transistors/The Proletariat
Rakenteet: Alpo Tuominiemi ja Tuomas Lapinmäki
Järjestäjä: Monica Mörck ja Nina Kanerva
Tukat + maskit: Petri Kierre
Juliste: Timo Harakka
Valokuvat: Mikko Hietaharju
Diat: Tuija Tarkiainen
JUMALAN KÄSI
Diego Maradonan kädellä tekemä maali oli komein suoritus jalkapallon MM-kisoissa. Teatteri on parhaimmillaan yhtä suurta huijausta kuin urheilu.
Teatteri ei ole tehdas. Näyttämöllä punakone Krutov-Larionov-Makarov on tylsä. Pitkäveteisen ammattitaitoinen. Pitää taklata, ronkkia luukulla ja koukkia. Jääkiekko on epäoikeudenmukaisia tuomioita, selviä paitsioita, tuhannen taalan epäonnistumisia ja maaliin sujahtavia liruja - ne kuohuttavat katsojaa ja naurattavat.
Olemme heittäneet tekstin kentälle ja noudattaneet valmentaja Hubba-Bubba-Matikaisen ohjetta: PITKÄ PÄÄTYYN JA PERÄÄN.
"Varokaa kilttejä lapsia", sanoo tyttö Sartren näytelmässä.
Kiltit lapset on pienestä pitäen toteutettu koneen tavoille. Neropatti läksyjensä ääressä: tuotannon maksimointi, ihanteellinen polttoaineen kulutus, mahdollisimman vähän käyttöhäiriöitä.
Lapsikone oppii nopeasti suhteuttamaan ja järkeistämään. Näkee oman tehtävänsä, vain oman. Kuri: tislataan tiukka järki tunteen ja toiminnan psykofyysisestä kokonaisuudesta irti.
Ulkoapäin ohjautuvalle, itse itseään normittavalle ihmiselle käy mahdottomaksi eläytyä, saati kärsiä. Epätarkoituksenmukaista.
Ihmisen erottaa eläimestä lopulta vain mielikuvituksettomuus. Lattiaan maalattu elämänkoreografia kuin Åke Blomqvistin tanssikoulussa.
Siinä se vaarallisuus. Mitä edistyneempi kone, sitä kohtalokkaampi pienikin käyttöhäiriö. Vika voitelujärjestelmässä, väärinkytkentä systeemin eri osien välissä, sähkökatkos - ja kone kapinoi.
Silloin se tappaa. Tehokkaasti. Kuoleman tuottaminen on helppoa kun ei tiedä mitä elämä on.
Miksi viime vuosikymmenen pelottavin ja armottomin terrorismi sikisi juuri Länsi-Saksassa? Huvittelen ajatuksella, että se liittyisi jotenkin Adenaueriin ja Saksan "talousihmeeseen". Punaisten Armeijakuntien kakarathan syntyivät sodan jälkeen, samalla kun nousivat AEG, Braun, vW, Blaupunkt, Philips. Ja kun pikkutarkasti ohjelmoituihin koneisiin pääsi vika, ne tuhosivat itseään - juuri samoja teollisuuskonserneja. Murhattu Hanns-Martin Schleyer oli Länsi-Saksan työnantajaliiton päällikkö.
Ulrike Meinhof, papin tytär: varokaa kilttejä lapsia.
Ei ole ihme, että Suomen laki on hyvin kyyninen laki. Se on koneen käyttöohje ja yleinen talousarvio. Särkyneen auton valmistaminen on verrattomasti kalliimpaa kuin särkyneen ihmisen korvaaminen.
Vankilat ovat täynnä huviloihin lämpimikseen murtautuneita. Älä varasta! Samalla tuomiolla saat ruhjoa vihamieheesi elinikäisen vamman.
Kun laille ihmishenki on niin halpa, miksi Olof Palmen murha "järkyttää yhteiskuntaa"?
Kai siksi, että varaosia oli niin vaikea saada.
Kun luemme Hödererin kuolemasta lehdistä, säälimme syyllistä ja vihaamme uhria.
Tappaja oli vain väärin koodattu käyttöjärjestelmään.
Ja tällöin minua inhottaa se itkeskely; ruusut ja rauhankyyhkyt Boforsin asetehtaan vientipäällikön haudalla. Kammoan terrorismia, mutta vielä enemmän ohjelmoitua sentimentaalisuutta. Humanismin sadismia.
NÄISTÄ ASIOISTA NÄYTELMÄSSÄ EI OLE KYSYMYS.
Teatterihan on sijaistoimintaa. Lapsuuden jatketta. Yleisesti hyväksytty alibi.
Kenellä vittumainen vaimo, kuka ei vielä pääse kapakkaan, kuka yrittää välttää kertausharjoituksia.
Itselläni on kämppä täynnä turkiskuoriaisia.
ROOLEISSA:
Hugo: Jari Hietanen ja Heikki Törmi
Olga: Satu Olkkonen
Louis: Antti Lattu
Jessica: Marjut Yrjänä
Höderer: Hannu Paananen
Henkivartijat: Olli-Pekka Ahtiainen ja Jouni Salo
Henkilökunta: Niina Hosiasluoma, Antti Lattu, Timo Siivonen ja Heikki Törmi
