(eli äiti tietää kaiken paremmin)
ENSI-ILTA JYVÄSKYLÄN KESÄSSÄ 30.6.1977
Käsikirjoitus: Paavo Haavikko
Ohjaus: Kaija Loikkanen (TNL)
Lavastus: Eino Airo (Jyväskylän kaupunginteatteri)
Tehosteet: Seppo Salminen
Järjestäjä: Ullamaija Ahola
Kuiskaaja: Irma Kantola
Puvustus: Leila Taittonen
Rakenteet: Aulis Parviainen
Ohjausassistentti: Kari Paju
OHJAAJAN SANA:
Paavo Haavikon asema suomalaisessa sodanjälkeisessa kirjallisuudessa on poikkeuksellisen merkittävä. Hänen 50-luvun runonsa ovat vuosikymmenen lyriikan alku ja loppu, nuorempi polvi on irronnut niiden vaikutuksesta vain hitaasti. Hänen näytelmänsä ovat nuoren suomalaisen dramatiikan tärkeimpiä teoksia ja myös hänen proosataiteensa on omassa laadussaan merkittävää suomalaisessa kirjallisuudessa. Haavikolle tunnusomaista kaikessa kirjoittamisessa on historiallisen aineiston ajankohtaistaminen. Hän siirtää sen tehokkaasti palvelemaan tämänhetkistä todellisuutta, jotta lukija tai katsoja voi tehdä yhteenvetoja ja johtopäätöksiä. Näin oli ennen ja näin on nyt, onko se tarpeellista ja kuka siitä hyötyy?
Haavikko kirjoittaa kulutusyhteiskunnan rikkaista ihmisistä ja ajasta, jolloin voitto katosi maailmasta sekä polemisoi viimeaikaisen historian tulkintoja. Moniaineksista kokonaisuutta hallitsee yksityisyyden ja menetyksen tuntu, jota vasten asettuu kokemus muutoksen välttämättömyydestä. Persoonallisen kielellisen ilmaisunsa rinnalle Haavikko kehittelee terävästi myös jokaisen ajankohdan yhteisöllisen kielen. Näin hän kykenee vaihtamaan kytkennät politiikan ja ekonomian alueelta helposti myös yksityisen kokemuksen alueelle.
Näytelmä "Ne vahvimmat miehet ei ehjiksi jää" on tarkkaa ja terävää vallankäytön erittelyä. Keskeiset pääteemat ovat: taloudellisen vallan välttämättömyys edellytyksenä vallankäytön maksimoinnille, jota näytelmässä edustaa perheen isä, patriarkaalinen vanha despootti ja perheen nuorempi tytär Marjatta, joka on omaksunut isänsä "pääoman" ja siirtaa käyttäytymispiirteitään nyt omalle tyttärelleen Annikalle.
Keskeisenä teemana on myös naisten ja miesten välinen valtataistelu yhteiskunnallisen kehityksen muutosprosessissa. Haavikko antaa tekstillään suorastaan groteskit mahdollisuudet kuvata näytelmä suomalaisen keskiluokan villinä tapakomediana, jossa turhamaisuus ja elämäntavan onttous korvaavat rehellisyyden, tasa-arvon ja ihmisten keskinäisen kunnioituksen. "Taistelu käydään tyynen pinnan alla". Toivottavasti Te, arvoisat katsojat ihastutte, vihastutte ja tympäännytte näihin ihmisiin ja heidän arvomaailmaansa. Me olemme silloin saavuttaneet jotakin hyvin olennaista tavoitteestamme.
- Kaija Loikkanen, TNL -
ROOLEISSA:
Isä: Matti Rantatalo
Pirkko (Isän tytär 1. avioliitosta, vanh. sisar): Annakaisa Rita
Marjatta (Isän tytär 1. avioliitosta, nuor. sisar): Paula Kalliola
Timo (Isän poika 2. avioliitosta): Tommi Penttinen
Eero (Pirkon aviomies): Jouko Haapala
Esko (Dosentti, Marjatan aviomies): Kari Paju
Ursula (Opiskelija, Timon avovaimo): Ullamaija Naappi
Hanna (Isän seuralainen): Salme Jääskeläinen
Annika (Marjatan ja Eskon tytär): Teija Pesonen
Jaakko (Metsänhoitaja): Markku Hannula
