Ilmoitusluonteinen asia:
Työryhmä haluaa pyytää anteeksi näytelmässä esiintyvää huonoa vitsiä.
ENSI-ILTA 10.10.2006
Käsikirjoitus: Ray Cooney
Ohjaus ja äänisuunnittelu: Antti Viitamäki
Brittifarssin mestari Ray Cooney johdattaa yleisön tutuin elkein omituiseen maailmaansa, missä aivan tavallisille ihmisille kutakuinkin kaikki on mahdollista.
Miehensä Henryn syntymäpäiviä valmisteleva kotirouva Jean Perkins hermostuu, kun päivänsankari on tunnin myöhässä, mutta saa hyvin pian huomata, että se on pulmista pieninpiä. Henry on yllättäen löytänyt salkustaan kokonaisen omaisuuden, ja kotiin tullessaan hänellä on jo suunnitelma, joka vähät välittää kylään kutsutusta tuttavapariskunnasta saati muista oudoista vierailijoista.
Ohjauksesta vastaa Antti Viitamäki ja kuten farssin perinteeseen kuuluu, yli pyritään siitä mistä aita on matalin.
Ohjaajan assistentti ja harjoituskuiskaaja: Essi Siljoranta
Lavastus: Tapio Myllylä, Arto Lehtikangas ja Päivi Hirvi
Puvustus: Päivi Hirvi
Valosuunnittelu: Arto Saarelainen
Maskeeraus: Kaisa Nissi
Tekniikka: Jenni Ristkari ja Tarja Kinnunen
Lavastuksen ja tarpeiston toteutus: Tapio Myllylä, Arto Lehtikangas, Päivi Hirvi, Antti-Jussi Alarmo, Lotta Dufva, Heli Hartikainen + työryhmä
Graafiset: Antti Viitamäki
Tuotanto: Jasna Ismälä
ROOLEISSA:
Henry Perkins: Jani Ahonen
Jean Perkins: Riitta Saarelainen
Betty Johnson: Mirja-Liisa Pöntinen
Vic Johnson: Jonas Saari
Slater - poliisitarkastaja: Antti-Jussi Alarmo
Davenport - konstaapeli: Jari Määttä
Bill - taksikuski: Jarkko Kaunismäki
Ohikulkija: Jussi Nieminen
LÄHTEILLÄ:
Farssi - sivistyksen ja tyylin virtsanpylväs
Farssin sivistävä ja älyllisesti stimuloivasta vaikutuksesta on kulttuuripiireissä ja humanististen tieteiden alalla merkittäviä näkemyseroja. On tahoja, jotka haluavat korostaa teatterin kuningaslajin kulttuurihistoriallista merkitystä itseisarvona, kun taas toisten tahojen mielestä ei voida liikaa painottaa sen valtavaa potentiaalia kulloistenkin yhteiskunnallisten olojen huolella hiottuna peilinä.
Aina Platonin "Valtiosta" ja Tacituksen "Keisarillisen Rooman historiasta" lähtien farssin tunnusomaisimpia piirteitä ovat olleet jäsennelty muoto, taitava ja kultivoitunut kielenkäyttö, nerokkaan originellit henkilöasetelmat ja erilaiset referenssit eksoottiseen eläimstöön.
Farssin monimuotoisuus on aina asettanut haasteen niin yleisölle kuin kriitikoillekin: lähteäkö purkamaan esityksestä asetettua dilemmaa älyllisellä vai esteettisellä metodiikalla? Yleensä esitys palkitsee tarkkasilmäisen havainnoinnin verraten selkeillä vihjeillä. Muiden venäläisklassikoiden tapaan Ray Cooneynkin farssit keskittyvät ihmismielen pimeisiin voimiin, kuten ahneuteen, vallanhimoon ja petollisuuteen.
"Riemurahat" rakentaa lause lauseelta huolella punnittua kokonaisuutta, jonka intertekstuaaliset viittaukset saattavat aiheuttaa ihottumaa ja äkillisiä näköhäiriöitä. Ei voi mitään.
- Antti Viitamäki -
